Ammattimainen käsityö on hulluutta. Kiinassa valmistetun teekupin saa marketista muutamalla eurolla. Ne ovat kestäviä, hyvin muotoiltuja ja -niitä on saatavilla tuhansittain. Käsityönä ei keramiikkaa kannata tehdä suurille markkinoilla. Dreijatuissa esineissä on kuitenkin ainutlaatuisuutta, joka ammattilaisen tekemänä ei tarkoita sattumanvaraista epätasaisuutta vaan tasaista ja luonnollista vaihtelua.

Dreijaan pitkiä sarjoja – mikä tarkoittaa kymmeniä kuppeja päivässä, ei tuhansia ja tuhansia muotissa tuotettuja kappaleita. Rakensimme yhdessä kollegoitteni kanssa puu-uunin Mikkeliin 2000-luvun alkupuolella. Sen jälkeen olemme polttaneet Kerpuunia kymmeniä kertoja. Olen opiskelllut puu-uunin rakentamista myös Tanskassa. Puulla polttaminen on vaativaa, mutta hauskaa. Ehkä käsityön tekemisen hulluus ja kiehtovuus tiivistyy tässä: dreijatut sarjat eivät parhaimmillaankaan tuota kahta täysin identtistä tuotetta, mutta puu-uunissa polttaminen takaa sen, että kaksi vierekkäistä tuotetta ei taatusti saa samanlaista pintaa.

Puunisspoltetut